Silmukoita

Olen ollut aivan innoissani uusista koruista, kunnes aloin tutustua korublogien maailmaan. Tuli meilkein itku, kun ihailin muiden taidonnäytteitä. Tässä voi käydä niin, että pakkaan helmet pusseihin ja piilotan kaapin pohjalle. Tosin, kukaan ei ole seppä syntyessään.

Vihdoin pääsen kuitenkin esittelemään ensimmäisen korun, jota varten väänsin sormet verillä silmukoita. Hetki meni, ennen kuin selvitin järkevän tekniikan. Vaikka kuinka luin erilaisia korukirjoja, tekniikka piti silti tuskan kautta opetella. En ole vieläkään kovin taitava, mutta jonkinlainen rutiini hommaan muodostui.

Koru meinasi jäädä kesken, koska rannekorusta oli jäädä yksi pieni sinihelmi uupumaan. Joudun purkamaan sellaisen toisesta nauhasta, jonka olin saanut aiemmin valmiiksi.

Tämä on ensimmäinen kokonaisuus, joka tulee varmasti kovaan käyttöön. Minusta neliöt ovat niin sieviä!