Fiilistelyä

Olen seurannut Inspiroidu-haasteblogia sen alkuajoista lähtien ja nyt voin vihdoinkin osallistua ensimmäisen kerran. Tämän viikon haasteen on tehnyt Xing, ja aiheena on tunteet pelissä:

”Skräppäys on paitsi askartelua ja muistojen tallentamista, se on myös keino käsitellä tunteita, kuten hämmennystä, iloa, surua, vihaa tai vaikkapa pettymystä. Aistit muistuttavat meitä monista hetkistä, esim. hajuaisti voi muistuttaa isoäidin leipomista pikkuleivistä ja sitä kautta isoäidin merkityksestä omassa elämässä. Näköaisti herättää mitä moninaisimpia ajatuksia, sillä kaikki ympärillä näkyvä herättää jonkinlaisia tunteita. Kirjoita valitsemiesi valokuvien herättämistä tunteista. Millaisia tunteita kuvat herättävät, millaisia ajatuksia ne saavat aikaan. Kirjoita siitä.”

Haaste tuli juuri sopivasti. Kävin talvilomalla vanhempieni luona Turun seudulla ja selailin siellä vanhoja valokuvia, jotka herättivät paljon muistoja. Tällä sivulla on rakas pikkuveljeni yksitoista vuotta sitten. Meillä on paljon ikäeroa, mutta olemme siitä huolimatta olleet aina läheisiä.

Yritin pitkästä aikaa käyttää kuviollista paperia taustana – en yritä ihan heti toisten! Veli on mökillä otetussa kuvassa todella suloinen, mutta hirvittää katsoa, miten sen sormet ovat saranoiden välissä. Teksti on taas tilaongelmista johtuen piilossa. Laitan sen kuitenkin tähän esille.

”Selailin talvilomalla perheen vanhoja valokuvia ja kuvia pikkuveljestä. Kauhistuin kun vertasin niitä laskettelemasta palanneeseen teinipoikaan, joka vetää kaksikymmentä leukaa päivässä. Ihmettelin minne se pieni vitsiniekka on kadonnut ja miten sen tilalle on kasvanut nuori mies. Haluan aina muistaa minkälainen veli oli pienenä ja suloisena lapsena, joka ei epäröinyt juosta syliin.”