Hääkiireitä ja blogitaukoa

Huh, mikä viikko! Olen palannut kouluun suorittamaan kasan kursseja ja kiirettä on pitänyt. Skräppäysmotivaatio on ihan hukassa. Sain joululahjaksi ompelukoneen ja sen myötä olen viime aikoina väsännyt käsitöitä. Koitan saada niitäkin esille. Valitettavasti kukaan ei ole ehtinyt kuvamaan tuotoksia päälläni (ei niitä muuten voi esitellä).

Koulun lisäksi aikaani vievät häät. Tämä blogi tulee siis seuraavina kuukausina nukkumaan lähes Ruususen unta. Jos haluat seurailla häävalmistelujani niin ne löytyvät meidän hääblogista.

Tässä rykäisyni Inspiroidu-haasteeseen. Tätä sivua tehdessä menetin 12×12 neitsyyden. Sivu ei itseasiassa ole ihan valmis, oikeaan alareunaan tulee vielä koristuksia. Projektiin vierähti kuitenkin useampi tunti, koska vanhojen negatiivien selaaminen ja skannaaminen on hidasta hommaa. Vähän harmittaa, että väsymys näkyy sivun viimeistelyssä.

Viimeistelyä vaille valmis

Teksti:
Olen todella kiitollinen perheestä, jossa olen saanut kasvaa. Sanotaan, että Suomi on perheväkivallan ja alkoholismin maa, mutta olen saanut varttua todella hyvässä perheessä, jossa ei ole ollut väkivaltaa eikä päihteitä.

Multa ei ole koskaan puuttunut mitään – ei rakkautta, ei ruokaa eikä vaatteet. Olen saanut lahjoja, huomiota, tukea ja kannustusta aina kun olen sitä kaivannut. Ja saan edelleen.

Kuitenkin parasta mitä vanhemmat voivat lapsilleen antaa, on se, että he rakastavat toisiaan. Olen kotona saanut nähdä hyvän avioliiton: en täydellistä liittoa, mutta vaikeudet voittavan. En voi muuta kuin ihailla ja ihmetellä omia vanhempiani. Olen tyytyväinen, jos onnistun lasten kasvatuksessa ja omassa avioliitossani edes puoliksi yhtä hyvin kuin äitini ja isäni.

Nostan hattua kaikille teille, jotka kuvaatte sivunne. Minulta se ei ainakaan onnistu.