Alan vaihto

Olen todennut, että minun on turha yrittää päivittää  blogia säännöllisesti. Tänne tipahtelee silloin tällöin uusia luomuksia, jos niitä saan aikaiseksi.

Toistaiseksi skräppäys on jäänyt taka-alalle. Kesäkuun alun muuton jälkeen paperit ovat edelleen laatikossa. Kesälomalla palasin lapsuuden harrastukseni pariin ja ompelin. Ehdin myös neuloa yhden nutun melkein valmiiksi. Voisin esitellä nämä tuotokset heti kun ne on viimeistelty. Viimeistely ei ole parhaita puoliani, joten siinä voi mennä pitkään.

Kesäloman ensimmäisenä päivänä marssin kirjastoon, ja sieltä käteeni tarttui ihana korukirja Helmitaivas. Olen pitkään kadehtinut Hempan taitoa tehdä koruja. Laatikkoni pursuavat katkenneita koruja, jotka odottavat korjaajaan.

Noh, heinäkuun luin erillaisia oppaita ja hankin varusteita, elokuussa tartuin härkää sarvista.

Ensimmäinen tuotokseni on Espanjasta ostetun kivikorun korjaus. Harmi, ettei minulla ole ennen ja jälkeen kuvia. Alkuperäinen koru oli pitkä kaulanauha, jossa pelkkiä mustia kiviä. Lisäsin pieniä liloja siemenhelmiä, ja sain nauhasta myös rannekorun.

Ensimmäisestä korusta intoutuneena purin laatikosta löytyneen teinikorun, jonka sain kymmenen vuotta sitten lahjaksi. Se koostui pääasiassa kamalista paljeteista, mutta väleissä oli turkooseja lasihelmiä. Koru syntyi samalla tekniikalla ja samojen vaijerin varaan, kuin alkuperäinen kaulanauha. Revin aluksi kaikki osat irti ja laitoin vain helmet takaisin. Lopputuloksena rannekoru ja korvakorut.

Viimeiseksi korjasin isoäitini vanhan, katkenneen helminauhan. Laitoin väleihin savunsinisiä siemenhelmiä. Valkoisia helmiä ei jäänyt yli kuin viisi. Toivon tekeväni niistä vielä korvakorut.

Koruja on kiva tehdä töiden jälkeen! Ne valmistuvat paljon nopeammin kuin skräppäyssivut. Saan tuhrattua monta tuntia yhteen sivuun. Korun suunnittelen työpäivän aikana mielessäni valmiiksi ja toteutan sen alle tunnissa. Näitä kaikki saavat ensi jouluna lahjaksi.