Huh, mikä viikko! Olen palannut kouluun suorittamaan kasan kursseja ja kiirettä on pitänyt. Skräppäysmotivaatio on ihan hukassa. Sain joululahjaksi ompelukoneen ja sen myötä olen viime aikoina väsännyt käsitöitä. Koitan saada niitäkin esille. Valitettavasti kukaan ei ole ehtinyt kuvamaan tuotoksia päälläni (ei niitä muuten voi esitellä).

Koulun lisäksi aikaani vievät häät. Tämä blogi tulee siis seuraavina kuukausina nukkumaan lähes Ruususen unta. Jos haluat seurailla häävalmistelujani niin ne löytyvät meidän hääblogista.

Tässä rykäisyni Inspiroidu-haasteeseen. Tätä sivua tehdessä menetin 12×12 neitsyyden. Sivu ei itseasiassa ole ihan valmis, oikeaan alareunaan tulee vielä koristuksia. Projektiin vierähti kuitenkin useampi tunti, koska vanhojen negatiivien selaaminen ja skannaaminen on hidasta hommaa. Vähän harmittaa, että väsymys näkyy sivun viimeistelyssä.

Viimeistelyä vaille valmis

Teksti:
Olen todella kiitollinen perheestä, jossa olen saanut kasvaa. Sanotaan, että Suomi on perheväkivallan ja alkoholismin maa, mutta olen saanut varttua todella hyvässä perheessä, jossa ei ole ollut väkivaltaa eikä päihteitä.

Multa ei ole koskaan puuttunut mitään – ei rakkautta, ei ruokaa eikä vaatteet. Olen saanut lahjoja, huomiota, tukea ja kannustusta aina kun olen sitä kaivannut. Ja saan edelleen.

Kuitenkin parasta mitä vanhemmat voivat lapsilleen antaa, on se, että he rakastavat toisiaan. Olen kotona saanut nähdä hyvän avioliiton: en täydellistä liittoa, mutta vaikeudet voittavan. En voi muuta kuin ihailla ja ihmetellä omia vanhempiani. Olen tyytyväinen, jos onnistun lasten kasvatuksessa ja omassa avioliitossani edes puoliksi yhtä hyvin kuin äitini ja isäni.

Nostan hattua kaikille teille, jotka kuvaatte sivunne. Minulta se ei ainakaan onnistu.

Inspiroidu-haasteena on skräpätä jotain jäässä olevaa. Tiesin heti mikä on mun elämässä jäissä lämpömittarin lisäksi.

Opinnäytetyö ei etene millään. Lähes joka päivä avaan tiedoston, tuijotan sitä hetken ja laitan pois.  Vaikka sivu saattaa näyttää hauskalta, niin tilanteessa ei todellakaan ole mitään huvittavaa. Tämä lopputyö vie mun yöunet.

basicgreytä ja hempalta saatuja raaputuskuvia.

Kun sivu alkoi olla valmis löysin laatikosta pahviympyrän, jossa luki because i can.  Jos olisin ollut yhtään humoristisemmalla tuulella, olisin tyrkännyt sen sivun keskelle.

Olipa ihana joulu! Olen viettänyt monta päivää mökillä rentoutuen ja elämästäni nauttien. Lähdin vanhempieni luokse jo viikko ennen joulua ja siksi blogissani on ollut päivitystauko. Olin ihan unohtanut minkälaista elämä on sisaruksien kanssa saman katon alla. Tietokonevuorot jaettiin puolen tunnin tarkkuudella!

Tänään saavuin takaisin ankeaan Helsinkiin.  Ruuhkaiset kaupat ja huono ajokeli aiheuttivat itkupotku-raivarin. Kotiin päästyäni aloin heti skräppäämään. Matkalaukut odottavat siis edelleen purkamista.

Tässä tuotokseni Inspiroidu-haasteeseen, jossa kehotettiin katsomaan ensi vuoteen. Pääsen sulhoni kanssa ensi vuonna saman katon alle ja sivu kertoo siitä. Uskokaa tai älkää, mutta onnea on yhteinen ketsuppi!

Paljon basicgreytä ja hempalta saatuja joululahjoja.

Teksti:

Minne ostetaan ja mitä ruokaa? Kumman luona kokataan seuraavaksi? Ehdinkö käydä kotona vaihtamassa vaatteet? Pakkaanko lenkkeilyvarusteet mukaan? Kaikkia näitä asioita joudun pohtimaan päivittäin, koska me ei asuta saman katon alla.

En halua herätä aamuisin ilman sua, mutta en halua herätä sun luonakaan. Haluan, että meillä koti, yhteinen koti. Sellainen, jonne mahtuu molempien tavarat ja yhteinen ketsuppi. Koti, josta kummankaan ei tarvitse lähteä pois.

Printterini oli jokseenkin loukkaantunut, kun jätin sen niin moneksi päiväksi yksin kotiin. Kuva tulostui ihan tyhmän värisenä, vaikka kuinka säädin. Muuten olen sivuun tyytyväinen.

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille! Blogini ulkoasu päivittyy vielä paremmaksi vuonna 2010. Tämänhetkinen tila on vasta testiversio.

Olen vihdoin saanut joulukalenterit kuvattua. En ole koskaan ennen tehnyt itse joulukalenteria, joten lähdin liikkeelle jo lokakuussa. Löysin Suomalaisesta kirjakaupasta puolivalmisteen. Isossa tähden muotoisessa rasiassa oli 24 pientä tähtirasiaa.

Laatikko Suomalaisesta kirjakaupasta, kirjaimet Tiimarista.

Maalit tiimarista.

Purkit maalasin kahdella eri sinisellä ja kannet vaaleansinisellä, tummansinisellä ja kultaisella.  Kävin syksyllä Tukholmassa ja purkkien päällä olevat numerot on ostettu Pandurosta. Todella helposti ja nopeasti valmistuva kalenteri, mutta  kokonaisuus on ihan kiva.

Tarrat Pandurosta

Hemppa teki minulle ihanan joulukalenterin, joka on ollut esillä jo monessa blogissa. Nyt pääsette kurkistamaan kalenterin sisälle. Joulukalenterissa on joka päivälle pieni askarteluyllätys. Mitä muuta skärppääjä voisi toivoa?

Viikonloppuna piti vähän tonttuillakin. Sulhoni sukulaistytöt lähtivät kuukaudeksi Thaimaahan, joten paketit toimitettiin heille ennen lähtöä. Askartelin Ihana-lehden ohjeen mukaan pussukat itse. Näin laiskana voin kertoa, että minusta pussissa oli vähän liikaa hommaa suhteessa ulkonäköön. Mutta tulipahan sekin kokeiltua.

Valmennan vapaa-aikana telinevoimistelua. Esikilpa-ryhmässäni on kymmenen 5–7-vuotiasta tyttöä, jotka harjoittelevat tavoitteellisesti. Sivun tekeminen ryhmästä on pyörinyt mielessä jo pidempään, mutta oiva inspiroidu-haaste sai minut vihdoin tarttumaan aiheeseen. Käsittelen kasvua kehityksen kannalta. Eivätkös ne ole melkein synonyymejä? 🙂

Teksti on piilossa kuvan alla:

Te olette kehittyneet tänä syksynä ihan mielettömästi. Koko kauden olemme harjoitelleet samoja asioita ja vihdoin ne alkavat sujua. Melkein kaikki pääsevät spagaatin ja siltakaato sujuu jo usemmilta. Olen teistä hirveän ylpeä!

Parasta on, että olette tajunneet kehityksen itsekkin. Harjoittelette aina vain ahkerammin, koska huomaatte oppivanne jatkuvasti lisää.

On sydäntä särkevää laittaa söpöt kasvot piiloon. Valitettavasti minulla ei ole lupaa julkaista kuvaa blogissani. Laitoin kuitenkin vain silmät peittoon. Voitte ihailla ainakin muutamaa valloittavaa hymyä. Kuva on sunnuntailta, jolloin meillä oli seuran 50-vuotisjuhlanäytös Kisahallilla.

***

Selasin viime viikolla vanhoja kuvia läpi ja huomasin, että siskoni lakkiaisista otetut kuvat ovat vielä skräppäämättä. Tästä yksi niistä kuvista syntynyt tuotos, joka piti laittaa esille jo viime viikolla.

Olen itse todella tyytyväinen molempiin tuotoksiin. Pitkästä aikaa skrppääminen alkaa sujua. Loppuviikko menee jouluaskartelujen parissa. Minulla on pari joulukalenteria esittelemättä. Yritän saada ne vielä tällä viikolla näytille.

Olen aivan älyttömän innoissani skrppäyksestä. Voisin tehdä sitä kaiken aikaa!
Tässä on osallistuminen tämän viikon haasteeseen. Yritän huomenna laittaa muut tuotokset esille.

Inspiroidu-haasteena on tehdä sivu, jossa ei ole ollenkaan paperia. Minun sivuni sisältää tekonahkaa, kangaskukkia ja paljetteja! Siitä hyvästä pitäisi antaa jo Luova hulluus -palkinto. En ole itsekkään ihan varma mitä mieltä sivusta olen. Joko se on nerokkaan upea tai aivan kamala. Tämänlaisessa kokonaisuudessa ei voi käyttää muuta kuin festarikuvaa.

Tekonahkaa Eurokankaasta, kangaskukkia kirpputorilta ostetusta vanhasta verhosta, paljetteja ja helmiä tiimarista.

Inspiraatio lähteenä toimi toinen kaasoni ja kuva on viime kesän Ruisrokista. Laitoin kuvan alle piiloon tekstin. Taltion tämän illan mese-keskustelun. Olen ennenkin skräpännyt mese-keskusteluista. Suosittelen!

Emmi sanoo:
Onko raparperi hedelmä?
Anni sanoo:
TÄH?!
Oliko toi kysymys?
Emmi sanoo:
Tuli äsken mieleen.
Meillä on vadelma-raparperihilloa lettujen kanssa. Eikä raparperi ole marja ja siitä tehdään makeita piirakoita.
Anni sanoo:
Miksi se ei olisi marja?
Emmi sanoo:
Ai miks raparperi ei oo marja!! Mietis nyt itse ensin hetki.
Anni sanoo:
En tiedä.
Emmi sanoo:
Tiedätkö millainen on marjapoimuri? Voiko marjapoimurilla poimia raparperin. Ei voi.
Anni sanoo:
Onko toi sun perustelu?
Emmi sanoo:
On. Jonkinlainen.
Siis marjassahan on siemenet sisällä, mutta en tiedä missä niitä on raparperissa.

Sinun sanoin ystäväiseni: ”Ja siis kaikella rakkaudella!”

Inspiroidu-haasteessa pitää käyttää maalia – monipuolisesti. Minulla on melkoiset traumat maalauksen suhteen, joten meinasin jättää koko haasteen väliin.

Kun olin pieni tyttö, piirtelin ja maalailin innokkaasti. Kävin jopa kuvataidekoulussa, jossa sain kokeilla paljon erilaisia tekniikoita. En koskaan ollut erityisen hyvä, mutta tykkäsin paljon savitöistä. Kouluiässä innostuin enemmän urheilusta ja kaikki taiteellinen jäi taka-alalle.

Yläasteella kuvaamataidon opettaja sanoi mulle: ”Sun työt näyttää ihan siltä, kuin olisit joskus osannut piirtää”. Lukiossa kuvaamataidoin sijainen laittoi vielä paremmaksi: ”Toi sun työ näyttäisi ihan hyvältä, jos olisin kännissä ja seisoisin päälläni”. Eli enää en piirrä enkä maalaa.

Noh, ajattelin kuitenkin rohkeasti kaivaa siveltimen esiin. Kaapisto löytyi kolme eri väriä, joten valinnanvaraa ei ollut hirveästi. Irrotteluksi tätä työtä ei voi kutsu, mutta ehkä vielä joskus innostun. Toivottavasti mun pienimuotoinen maalailukin hyväksytään haasteeseen.

Skannaus näyttää jostain syystä ihan suhrulta. Joku kumma pakkomielle minulla on tehdä kaksi saman näköistä sivua peräkkäin. Tätä ei pitänyt esitellä blogissa, mutta kun kerta maalasinkin, niin pakko se sitten on laittaa. Toivottavasti näille paniikeille voi joskus naureskella.

Innostuin eilen illalla tekemään vielä synttärikortin. Supernopea ja simppeli. Siihen sai hyvin käytettyä jämäpaloja.

Ihana aamu. Aurinko paistoi, sain nukkua pitkään ja aloitin päivän skräppäämällä. Kesken inspiroidu-projektin ovikello soi ja sieltä saapui Paperikierteen haasteen palkintopaketti: ihania BasicGreyn Nook and Pantry tuotteita.

BasicGreyn Nook and Pantry -tuotteita Paperikierteestä

Odottelen vielä Inspiroidu-haasteen voittopaketti Heinikasta.

Inspiroidu-haasteeseen piti skräpätä merkityksellisestä iästä. Tein ensi vuodesta, joka on tähänastisen elämäni kiireisin vuosi. Twististä tämä lähti liikkeelle, mutta mopo karkasi taas käsistä (mulle käy aina niin). Olin postin saapuessa sen verta pitkällä haastesivun kanssa, että en pystynyt tunkemaan kuin pienen palan uutta paperia mukaan.

Inspiroidu-haasteena on käyttää lempparipapereiden suikaleita. Loistava haaste, koska mä en muuten tekisi tämänlaista sillisalaattia. Kokeilen toisen kerran letteriä ja alan vähän ihastua. Mun 8×8-albumi tuli täyteen, joten ajattelin vaihtaa sivukokoa.

Terveisiä täältä kuumeen kourista! Ruotsin matka oli niin mukava (ja valvottava), että sain flunssan matkamuistoksi. Sairastan kolmatta kertaa tänä syksynä. Kävin tänään lääkärissä ja minulta kysyttiin: ”Onko sinulla monta pientä lasta kotona?” Ihan järkytyin – kuinka väsyneeltä mä oikein näytän?

Viikonlopun Tukholman reissusta mukaan tarttui pääasiassa papereita jouluaskarteluja varten. Uskalsin ostaa muutaman hääpaperinkin. Ensi vuonna häitä on nimittäin luvassa ihan riittämiin.

Kävin Scrapparazzissa, Skapa hobbyssa ja Pandurossa. Parin viikon päästä pääsen uudesta Tukholmaan äidin ja siskon kanssa. Katsastan silloin vielä muutama askartelukauppaa lisää.

Sitten tämän viikon haasteeseen. Jo ennen haasteen julkaisua minulla oli mielessä skräpätä sivu siskolle. Sivu lähti liikkeelle Dadshellon biisistä Siivet kantaa.

Koska sanat eivät näy kunnolla, laitan ne tähän esille.

Itkevän sun jälleen kerran näin. Silmäsi ennen kirkkaat, nyt niin sameat.
Kuka käänsi selkäs valoon päin? Kasvosi hymyilevät nyt niin apeat.

Vaan sure surusi, itke itkusi. Huuda tuskaasi, ettet kovettuisi.
Minä laulan lauluni, sulle siskoni. Ja rukouksissani toivon, ettet uupuisi.

Niin paljon olet taistellut. Siipesi enää eivät heikot, vaan lujat kestävät.
Teilläsi koskaan ethän yksin ole ollut. Sua yhä kantaa Isän kädet vahvat, väkevät.

Vaan sure surusi, itke itkusi. Huuda tuskaasi, ettet kovettuisi.
Minä laulan lauluni, sulle siskoni. Ja rukouksissani toivon, ettet uupuisi.

Ja ettei sinun huokaukses vain tuuliin haihtuisi. Vaan korkeuksiin kantautuisi.
Ja että taivas kasvonsa jo kirkastaisi. Ja kaipaukseen lohdun toisi.
– Mirkka Paajanen