Tuttavapiiriini on tulossa vauvoja lähiaikoina – ensimmäinen saapui yllättäen jo juhannuksena. Olin onneksi varautunut ja askarrellut valmiiksi muutamia vauvakortteja. Askarteluperiaatteeni on tällä hetkellä arkistojen tyhjentäminen. Uuden ostaminen on pannassa (jos vierailua Sinellin alelaareilla ei lasketa).

Tämän lisäksi tein muutaman ihan tavallisen kortin hätävarastoon. Korttini näyttävät usein tässä vaiheessa tylsiltä. Viimeistelen ne vasta kun tiedän lopullisen käyttötarkoituksen.

Mun pitäisi alkaa pitää jonkinlaista värssypankkia kortteja varten. Haluaisin aina kirjoittaa jotain merkityksellistä korttiin, vaikka todellisuudessa joudun aina kauheassa kiireessä googlailemaan jotain epätoivoista runoa. Mitenkäs te ollette tämän ongelman ratkaisseet?

Olen heti jäljessä valokuva päivässä -haasteesta, mutta jatkan sitä ensi viikolla, kunhan kesälomakiireiltä kerkeän!

Lilyn puolella pyörii monella bloggaajalla 30 päivän valokuvahaaste ja ajattelin itsekin loman kunniaksi lähteä pyörittämään tämänlaista. Jospa se motivoisi minutkin päivittämään enemmän. Lista näyttää tältä:

Päivä 1: Omakuva
Päivä 2: Suosikkitavara
Päivä 3: Perheenjäsen
Päivä 4: Harrastus
Päivä 5: Vanha kuva
Päivä 6: Teema “vihreä”
Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut
Päivä 8: Suosikkikuva
Päivä 9: Päivän asu
Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 11: Hullua
Päivä 12: Arkeni
Päivä 13: Teema “valo”
Päivä 14: Talvikuva
Päivä 15: Rakkaus
Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva
Päivä 17: Hetki
Päivä 18: Tunteet
Päivä 19: Täällä minä asun
Päivä 20: Teema “erilaiset”
Päivä 21: Kun olin pieni
Päivä 22: Tästä olen riippuvainen
Päivä 23: Kesäkuva
Päivä 24: Tämä tekee minut surulliseksi
Päivä 25: Kaikessa kiireessä
Päivä 26: Tämä naurattaa aina
Päivä 27: Teema ”kaksi”
Päivä 28: Sää
Päivä 29: Uusin kuva minusta
Päivä 30: Valinnainen kuva

Päivä nro 1 ja omakuva:

Työviikko takana, kolmen viikon loma edessä.

Ihan kuva päivässä tahtia en pysty blogia päivittämään, koska lomalla vietän monta päivää poissa koneen äärestä. Yritän kuitenkin ottaa päivittäin uusia kuvia, jotta kesästä 2011 jää paljon muistoja!

Haastan mukaan ainakin Hempan, jonka bloggaustahti on ollut arveluttavalla tasolla. Suosittelen kaikille muillekin.

Oletteko muuten tutustunut Lilyn ihaniin blogeihin ja bloggaajiin? Mä olen muutamaan blogiin koukussa ja harkitsin jopa oman blogini siirtämistä sinne. Minusta Lily on suoranainen ylistys naiseudelle – miten ihania asioita ihmiset jakavatkaan elämästään! Blogialustassa ja konseptissa kuitenkin muutamia melko suuria miinuksia ja siksi en ole (vielä) lähtenyt mukaan.

Raparperipiirakka toscakuorutuksella

Juhannuksena aikomukseni oli tehdä raparperipiirakka, jossa raparperia keitetään ja laitetaan taikinan väliin. Päälle ripotellaan raparperin paloja ja mantelilastuja.

Raparperia keittäessä sain idean, miltä maistuisi toscapiirakka raparperilla tai oikeastaan raparperipiirakka toscakuorutuksella? Pakko se oli testata. Koska olin mökkioloissa, osa mantelilastuista korvaantui kaurahiutaleilla ja pohjan vatkattuani tajusin, että piirakkaa tulee pellillinen. Lopputulos oli erinomainen eikä vaadi vaniljakastiketta, vaikka kuvissa sitä onkin tarjolla.

Pohja:
4 munaa
3 dl sokeria
1 dl margariinisulaa
2 dl kevyt kermaa
4 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa

Vatkaa sokeri ja munat. Lisää joukkoon margariini ja kerma. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seokseen. Levite pelille, jossa on korkea vuoka. Paista 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia, jolloin pohja on puolikypsä.

Raparperitäyte:
7 dl raparperia
1 dl siirappia
2 rkl perunajauhoja
0,5 tl kanelia

Kuumenna seosta kattilassa, kunne se sakenee. Jäähdytä.

Toscakuorutus
150 g voita
1,5 dl sokeria
0,5 dl vehnäjauhoja
160 g mantelilastuja
2 rkl kuohukermaa

Kiehauta ainekset kattilassa.

Kaada raparperiseos puolikypsän pohjan päälle. Levitä päällimmäiseksi toscakuorutus. Paista 200 asteisessa uunissa, kunnes pinta on kullan keltainen (noin 15 min). Anna jäähtyä ennen tarjoilua.

Melkein vuoden tauon jälkeen herättelen blogiani eloon. Vuosi mennyt hurjaa vauhtia ja melkoisessa sumussa. Muistoja on tallentunut valitettavan vähän.

Sunnuntai  19.6. oli niin sateinen päivä, että kaivoin askartelutarvikkeet pitkästä aikaa esille. Aloitin korteista, koska niille on aina tarvetta. Samalla valmistaudun elokuun syntymäpäivä- ja vauvasumaan hyvissä ajoin.

Ja suosikkini:

Olen ehtinyt jo tehdä lisää kortteja. Vielä kun saan uudet värit printteriin niin saatan jopa skräpätä.

Inspiroidu-haasteena on päävärit. Printtasin kuvat jo viime viikon haasteeseen, jolloin aiheena oli uusi alku. U2 oli mun ensimmäinen suurkonsertti, mutta ei todellakaan viimeinen. En saanut viime viikolla kuvia sopimaan paperiin, mutta nyt väänsin väkisin.

Täytyy sanoa, että päävärit ovat minulle vähän liikaa. Mutta siinä on nyt niitä kaikkia.

Tajusin äskettäin, että en ole kertonut täällä vielä sanallakaan viime kevään bileistä. Ensi postaukseen täytyy laittaa pari kuvaa 🙂

Olen ollut aivan innoissani uusista koruista, kunnes aloin tutustua korublogien maailmaan. Tuli meilkein itku, kun ihailin muiden taidonnäytteitä. Tässä voi käydä niin, että pakkaan helmet pusseihin ja piilotan kaapin pohjalle. Tosin, kukaan ei ole seppä syntyessään.

Vihdoin pääsen kuitenkin esittelemään ensimmäisen korun, jota varten väänsin sormet verillä silmukoita. Hetki meni, ennen kuin selvitin järkevän tekniikan. Vaikka kuinka luin erilaisia korukirjoja, tekniikka piti silti tuskan kautta opetella. En ole vieläkään kovin taitava, mutta jonkinlainen rutiini hommaan muodostui.

Koru meinasi jäädä kesken, koska rannekorusta oli jäädä yksi pieni sinihelmi uupumaan. Joudun purkamaan sellaisen toisesta nauhasta, jonka olin saanut aiemmin valmiiksi.

Tämä on ensimmäinen kokonaisuus, joka tulee varmasti kovaan käyttöön. Minusta neliöt ovat niin sieviä!

Huh, mikä viikko. Päivät ovat kuluneet töissä ja illat kisahallilla valmentaessa, joten vapaa-aikaa on ollut kortilla. Aktiviteeteista huolimatta olen illalla television ääressä pujotellut helmiä nauhaan ja saanut jotain aikaiseksi.

Ostin muutama vuotta sitten etelänmaalta ihanan pitkän helminauhan, joka meni aika nopeasti poikki. Olen säilyttänyt helmiä uskollisesti pussissa, josko joskus saisin niistä jotain aikaan. Olen kuitenkin jo ehtinyt ostaa uuden pitkän helminauhan, joten entiselleen en halunnut korua korjata. Pitkään pohdittuani päätin lähteä kokeilemaan vaijerikorua.

Tutkin Kampin korukaupassa tekniikoita ja lähdin tuumasta toimeen. Sain työn valmiiksi aika nopeasti. Lukon kiinnitys tuotti päänvaivaa, koska vaijereita kertyi paksu nippu. Lukon asennuksesta ei tullut kovin hienoa, joten jätin sen kuvan ulkopuolelle.

Yhden illan projekti oli jo toinen sinivalkoinen helmisetti. Tämäkin syntyi pääosin kierrätysmateriaaleista: siniset siemenhelmet ostin kaupasta. Tämä setti näkyy todennäköisesti viikonloppuna veljeni rippijuhlista.

Hyvää viikonloppua kaikille! Huomenna mennään in the name of love – with or without you!

Viime viikon kierrätyskoruharrastuksen jälkeen olen siirtynyt shoppailemaan. Alkuhankinnoissa palaa yllättävän paljon rahaa!

Olen jostain syystä ihastunut vihreään, vaikka en sen värisiä koruja tai vaatteita juuri käytä. Tilasin ihania limen vihreitä lasihelmiä, joista mieheni sanoi: ”Toihan on tollanen alien green.”

Viime viikolla syntyi ensimmäinen kokonainen korusettini. Tein sein samalla vaijeritekniikalla kuin ensimmäisen turkoosin rannekoruni. Alien green toimii minusta mainiosta.

Viikonloppuna puristin sormeni verille, kun aloin harjoitella silmuikoita. En saanut rannekorua vielä valmiiksi – siitä uupuu yksi pieni helmi. Toivottavasti näette työn tuloksen vielä tällä viikolla!

Olen todennut, että minun on turha yrittää päivittää  blogia säännöllisesti. Tänne tipahtelee silloin tällöin uusia luomuksia, jos niitä saan aikaiseksi.

Toistaiseksi skräppäys on jäänyt taka-alalle. Kesäkuun alun muuton jälkeen paperit ovat edelleen laatikossa. Kesälomalla palasin lapsuuden harrastukseni pariin ja ompelin. Ehdin myös neuloa yhden nutun melkein valmiiksi. Voisin esitellä nämä tuotokset heti kun ne on viimeistelty. Viimeistely ei ole parhaita puoliani, joten siinä voi mennä pitkään.

Kesäloman ensimmäisenä päivänä marssin kirjastoon, ja sieltä käteeni tarttui ihana korukirja Helmitaivas. Olen pitkään kadehtinut Hempan taitoa tehdä koruja. Laatikkoni pursuavat katkenneita koruja, jotka odottavat korjaajaan.

Noh, heinäkuun luin erillaisia oppaita ja hankin varusteita, elokuussa tartuin härkää sarvista.

Ensimmäinen tuotokseni on Espanjasta ostetun kivikorun korjaus. Harmi, ettei minulla ole ennen ja jälkeen kuvia. Alkuperäinen koru oli pitkä kaulanauha, jossa pelkkiä mustia kiviä. Lisäsin pieniä liloja siemenhelmiä, ja sain nauhasta myös rannekorun.

Ensimmäisestä korusta intoutuneena purin laatikosta löytyneen teinikorun, jonka sain kymmenen vuotta sitten lahjaksi. Se koostui pääasiassa kamalista paljeteista, mutta väleissä oli turkooseja lasihelmiä. Koru syntyi samalla tekniikalla ja samojen vaijerin varaan, kuin alkuperäinen kaulanauha. Revin aluksi kaikki osat irti ja laitoin vain helmet takaisin. Lopputuloksena rannekoru ja korvakorut.

Viimeiseksi korjasin isoäitini vanhan, katkenneen helminauhan. Laitoin väleihin savunsinisiä siemenhelmiä. Valkoisia helmiä ei jäänyt yli kuin viisi. Toivon tekeväni niistä vielä korvakorut.

Koruja on kiva tehdä töiden jälkeen! Ne valmistuvat paljon nopeammin kuin skräppäyssivut. Saan tuhrattua monta tuntia yhteen sivuun. Korun suunnittelen työpäivän aikana mielessäni valmiiksi ja toteutan sen alle tunnissa. Näitä kaikki saavat ensi jouluna lahjaksi.

Meillä tapahtuu tänään kummia – sain juuri turpaani pyykinkuivatustelineestä. Kyyristyin lattialle tutkimaan skräppäyspapereita ja puoliso intoutui samalla hetkellä siirtämään vieressä ollutta pyykinkuivatustelinettä. Silmäkumaan osui niin että kumisi! En olisi uskonut tämänkään olevan mahdollista.

Asiaan. Olen saapunut takaisin skräppääjien pariin – kiitos eilisen Leikkaa liimaa -tapahtuman. Järjestäjät olivat tehneet upeaa työtä. Kerron kuulumisia huomenna lisää. Nyt haluan vain esitellä tämän illan työni. Osallistun todella pitkästä aikaa haasteeseen.

Teema on häämatka tai enemminkin sen puute. Minulla ei oikein ole ollut motivaatiota suunnitella sitä. Näyttää siltä, että koko matka jää tekemättä.

Intouduin oikein twistamaan. Keittiötarvikkeina käytin raidallisia muffinsivuokia.

Printtasin paljon ihania kuvia, mutta sivulle ei mahtunut enempää. Minusta kuvien asetteleminen sotkuisesti riviin olisi näyttänyt huonolto. Niinpä lähdin diagonaaliin. Hirvitti käyttää noin monta a-kirjainta yhteen otsikkoon.